Mietoisten kappeliseurakunnan historian voidaan ajatella alkavan jo keskiajalla, Hietamäen kappelin rakentamisen aikoihin. Tuolloin mietoislaiset kuuluivat saarnahuonekuntana Mynämäen seurakuntaan. Kun Mietoisten kivikirkko valmistui, Mietoinen muuttui kappeliseurakunnaksi. Vuonna 1865 Mietoinen itsenäistyi omaksi seurakunnakseen, ja vuodesta 2007 lähtien se on jälleen ollut Mynämäen kappeliseurakunta.

Seurakunta on huolehtinut mietoislaisten opetuksesta ja terveydestä 1800-luvulta lähtien. Kansakoulu aloitti toimintansa Mietoisissa vuonna 1882. Opetusvälineet, pulpetit ja tilat hankittiin kirkonkassan varoilla.

Pyhäkouluperinne aloitettiin Mietoisissa vuonna 1897. Pyhäkoulunopettajat valittiin lukusilla eli lukukinkereillä. Keskustan kansakoulun pyhäkoulua lukuun ottamatta tunnit pidettiin yleensä kodeissa. Aluksi pyhäkoulua pidettiin vain valoisana vuodenaikana, mutta 1930-luvulta lähtien myös talvisin.

Nuorisokerhoja, tyttö- ja poikakerhoja leireineen on järjestetty ainakin 50-luvulta asti. Kerhojen kyläosastot kokoontuivat kerran viikossa pelaamaan, urheilemaan ja pitämään raamattutunteja. Seurakuntakodissa toimii nykyisin lasten päiväkerho.

Rippikouluun pyrkijät "tutkittiin" vielä 1950-luvulla kinkereillä. Rippikouluun pääsy edellytti, että pyrkijä osasi lukea ja oli käynyt pyhäkoulun sekä osallistunut kinkereihin. Mietoisten rippikoulun ohjesäännössä vuodelta 1932 on kirkkoneuvoston huomautus, että "rippikoulun pitämisaika olisi niin järjestettävä, ettei se häiritsisi kiireimpiä peltotöitä".

Kinkereitä on järjestetty tiettävästi jo kauan ennen muita seurakunnan opetusmuotoja, ja ne ovat olleet mietoislaisten suosiossa. Rovasti Antilan aikana kinkerit olivat pelättyjä; hänen muistetaan pitäneen kovaa "jöötä", ja siihen aikaan oli vielä tapana ulkoluku. 1950-luvulla lukukinkeripiirit olivat jo keskustelunomaisia ja varsinkin vanhemman väen suosiossa. Maatalouden vuosirytmi on sanellut kinkerienkin ajankohdan: niitä pidettiin talvella, jolloin maatilan töiltä jäi enemmän aikaa lukemiseen.

Diakonissan virka perustettiin Mietoisiin vuonna 1912. Diakonissa oli vastuussa vanhusten, "vaivaisten", köyhien ja muiden apua tarvitsevien hoidosta. Työ oli kokonaisvaltaista. Vuonna 1956 seurakuntasisar Siiri Heinolle kertyi 2096 sairaskäyntiä ja vanhusten ja köyhien luona käyntejä 1245. Muutama käynti tehtiin vielä hevoskyydillä. Diakonissaa varten teetettiin omat kalusteet ja vaatteet, jotka ovat nykyään nähtävissä Tavastilan kotiseutumuseossa. Siellä ovat myös Mietoisten ystävyyskunta Tranemon lahjoittama polkupyörä ja diakonissan työvälineet, jotka sisar piti tunnollisesti puhtaina ja hyvässä kunnossa.

Mietoisissa on ollut varsin vähän herätysliikkeitä. 1900-luvun alussa evankelisuutta ja Hannulan herätystä kohtaan kuitenkin tunnettiin kiinnostusta, ja vanhemman evankelisuuden kannattajien ja hannulalaisuudesta innostuneiden välille syntyi jännitteitä. Suomen Lähetysseura sekä Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ovat toimineet Mietoisissa jo yli vuosisadan ajan.

Lähetystyö ja erityisesti Ambomaa (nyk. Pohjois-Namibia) lähetyskohteena olivat mietoislaisille tuttuja jo 1800-luvulta. Mietoisissakin kannattajia saanut Frans Hannula oli lähetyssaarnaajana Ambomaalla ennen varsinaisen herätysuransa alkua. Lähetystyötä on tuettu Mietoisissa aktiivisesti, nykyisin erityisesti lähetystapahtumilla kuten Kauneimmat joululaulut -illat sekä Prännärikahvit, joihin on usein saatu puhujiksi Lähetysseuran afrikkalaisia stipendiaatteja. Kaisa Lahtonen valittiin vuonna 1956 Suomen Lähetysseuran Mietoisten nimikkolähetiksi ja opettajaksi Ambomaalle. Yhteyksiä Namibiaan hoiti Mietoisten lähetyssihteeri ja sittemmin lähetystoimikunnan puheenjohtaja Seija Hyrsky. SLEY:n toiminnassa Mietoisten nimikkokohteena on ollut Japanissa Osakan Kamagasakin slummityö. 1980-luvulta lähtien seurakunnan kannatuskohteita ovat olleet SLS:n Shangalalan seurakuntaopisto Angolassa, Bangkokin Armonkoti Thaimaassa ja SLEY:n Matongon lastenkoti Keniassa.

Lähteitä: Lahti, Sofia: Mietoisten seurakunta itsenäisenä vuodesta 1865. Teoksessa Mietoinen Ajan aallokossa Toim. Sinikka Kauko-Vainio & Paavo Kairavuo 2002.
Lahtinen, Anu: Mietoinen ja muu maailma. Paikallishistorian kurssi 9.2. - 23.3.1999 Lue lisää aiheesta
Mietoisten seurakunnan arkisto Mietoisten Säästöpankki 1921 - 1991. Toim. O. Rantala, 1991.
Mietoisten Osuuspankki 1925 - 1995. Rauli Lännemaa.
Mietoisten Säästöpankki vuosina 1921 - 1996 sekä vuoden 1995 toimintakertomus. Toim. Reino Kauko, Matti Immonen, Osmo Rantala.
Rantanen, Raili: Pyhäkoulun alkutaival Mietoisissa. Turun opettajakorkeakoulun opinnäytetyö, 1956.
Seurakuntien ja papiston matrikkeli, 1953.
Suomen kirkon paimenmuisto, 1910, 1918.
Lehtiartikkeleita: Herättäjä, Turun Sanomat, Uusi Aura, Uutis-Valjakko
Informantit: Heikki Jyväs, Reino Kauko, Kaisa Lahtonen 2001

MIETOISTEN KIRKKOHERRAT 1888 - 2008

Mietoisten pitkäaikainen kappalainen Engelbrekt Rancken kuoli vuonna 1862, ja silloin kappalaisen virka lakkautettiin. Mynämäen kirkkoherra ja lääninrovasti G. Lönnmark toimi Mietoistenkin kirkkoherrana kuolemaansa asti eli vuoteen 1886. Ylimääräisinä pappeina Mietoisissa toimivat Erik Johan Gröndahl (1877 - 1887) ja Ludvig Leonard Lönnmark (1887 - 1888). Oma vakituinen kirkkoherra Mietoisiin saatiin vuonna 1888.

1888 - 1893 Mietoisten ensimmäinen oma kirkkoherra oli August Wilhelm Lund, jonka muistetaan olleen "lahjakas ja tunnollinen".

1894 - 1896 virkaatekevänä kirkkoherrana Johan Axel Friberg.

1896 - 1907 Berndt Wilhelm Sandell muistetaan lempeänä luonteena, joka edisti evankelista lähetystyötä ja aloitti pyhäkoulutoiminnan.

1907 - 1908 Virkaatekevänä kirkkoherrana Kustaa Emil Raimoranta (Ramstedt).

1908 - 1928 Kirkkoherra, rovasti Emanuel Antila oli muistokirjoituksen mukaan "suoraluontoinen, tarmokas mies, jonka karun pinnan alla sykki lämmin sydän. Nöyrämielisenä ja innokkaana evankeliumin julistajana hän toimi Mietoisissa, harrastaen erityisesti pyhäkoulu-, diakonia- ja nuorisotyötä. Sydämellisellä ymmärtämyksellä hän suhtautui evankelisiin piireihin ja työntekijöihin, vaikuttaen yleensä yhdistävästi ja kokoavasti seurakunnassaan. Uudistuneet halvauskohtaukset pakottivat ajoittaiseen lepoon mutta hengen voimat ja rakkaus työhön säilyivät loppuun asti."

1928 - 1930 Virkaatekevänä kirkkoherrana Atte Jalmari Vehanen.

1930 - 1931 Alvar Rautalahti oli Mietoisten kanttorin poika ja oli ollut kirkkoherra Sandellin kasvattipoikana. Hän oli teologian tohtori, joka toimi pitkään professorina ja pappina USA:ssa.

1932 - 1961 Rovasti Mikko Havian kirkkoherraksi nimityksen yhteydessä syntyi erimielisyyksiä. Neljä tilallista väitti, että papinvaalin ääniluetteloja oli väärennetty, ulkopuolisia ja mielisairaita oli laskettu äänestäjiksi ja vaalikiihotusta harjoitettu, mutta riittävien todisteiden puutteessa valitus hylättiin. Havia toimi kirkkoherrana pitkään ja otti aktiivisesti osaa yhteisten asioiden hoitamiseen Säästöpankin, kansakoulun, Mannerheimin lastensuojeluliiton paikallisosaston ja väestönhuollon johtokunnissa. Havian harrastus oli puutarhanhoito, ja siirtyminen maatilapappilasta uuteen puutarhapappilaan tapahtuikin hänen virkakaudellaan.

1962 - 1966 kirkkoherra Paavo Piekka ei nähtävästi voinut hoitaa virkaansa ainakaan sen alkuaikoina, sillä Mietoisten kirkkoherrana toimimaan nimitettiin vuonna 1962 Mynämäen vt. kappalainen Seppo Norjanen ja häntä avustamaan Mynämäen kirkkoherra Tuomo Routama ja jo eläkkeelle jäänyt Havia. Vuonna 1963 virkaa hoiti lääninrovasti Viljo Hahta oman virkansa ohella.

1966 - 1968 Virkaatekevänä kirkkoherrana Pekka Juhani Kaijala.

1968 - 1978 Rovasti Joose Hytönen oli toiminut mm. Kiteen evankelisen kansanopiston johtajana. Hänellä oli kasvatusopin tutkinto, ja papiston matrikkelissa hän on merkinnyt harrastuksekseen kirjallisuuden. Virkaanastujaissaarnassaan hän puhui vakavasti siitä, miten raamatuntuntemus ja sen arvostus ovat vähissä, ja sanoi television ja radion muuttuneen "paholaisen ääneksi keskuudessamme".

1978 - Mietoisten nykyinen kappalainen Heikki Jyväs on jo kolmekymmentä vuotta virassa olleena Mietoisten seurakunnan pitkäaikaisimpia kirkkoherroja. Hänen kautensa näkyvimpiä merkkejä ovat uudet seurakuntatoimiston ja seurakuntakodin rakennukset. Jyväksen kauden edistysaskeliin kuuluu muun muassa myös välillä tyhjänä olleen diakonissan viran uudelleen täyttäminen.

(tiedot kirkkoherroista perustuvat suurelta osin rovasti Mikko Havian edeltäjistään kirjoittamaan artikkeliin, joka on julkaistu sanomalehti Uudessa Aurassa vuonna 1943.)

MIETOISTEN KAPPALAISET 2007-

1.1.2007 - 1.3.2011 Heikki Jyväs

1.9.2011 - Tapani Kujala